Lähtö se vaan lähenee, muutama hassu päivä enää jäljellä. Jännitystä ei ole havaittavissa vielä laisinkaan, ei edes nostalgiatuntemuksia kämpän tyhjentämisen jälkeen. Lähinnä päällimmäisenä mielessä on helpotuksen huokaus, kun kaikki tavarat on viimein saatu sijoitettua (ainakin vielä) ehjinä väliaikaiseen kotiin. (voi kamala sitä tavaran määrää, mikä 75:n neliöön mahtuu!) Elämää evakossa on vietetty kuun alusta lähtien, sillä Göteborgista asuntoja paikallisen opiskelija-asuntosäätiön SGS:n kautta saa vasta 14.1 lähtien. Uudessa kotikaupungissa meitä odottaakin "tilava" 25 neliön yksiö, saa katsoa kuinka pian se käy liian ahtaaksi.. Mielellään oltaisiin isompikin asunto otettu, mutta syystä tai toisesta SGS ei anna vaihtareiden asua kaksin kuin näissä yksiöissä. Blue1 lennättää meidät toivottavasti 13.1 turvallisesti Ruotsiin, jossa nukutaan yksi yö hotellissa ennen perjantain opiskelija- ja asuntohulinoita.
Muutama päivä ollaan pakattu viimeisiä kamoja Jyväskylän suunnalla ja nyt muutama päivä vierähtää Porissa ennen kuin kurssi suunnataan kohti Helsinkiä. Tavaraa on paljon, ja saa katsoa kuinka vaa'at huutavat armoa lentokentällä. Alla olevat tavarat pitäisi saada vielä mahtumaan kahteen isoon laukkuun plus reppuun, luultavasti jotain täytyy vielä karsia pois :D
Pakkailujen lomassa S:n "kummilapsi" 12-viikkoinen Sulo-poitsu varasti ainakin viidet sukat ja kipitti pienen koiran pentulaukkaa kauheaa vauhtia karkuun. Lopulta "pakkaus-apulainen" nukahti keskelle laukkua, houkutus salamatkustajan mukaan ottamisesta oli kieltämättä suuri. ;)
Tänään tuli ehkä ensimmäistä kertaa sellainen olo, että kohta pitäisi alkaa jännittää jo lähtö. Aamulla moikattiin Jyväskylässä S:n porukat ja ajeltiin TTY:n kautta Poriin. TTY:llä syötiin hyvässä (?) seurassa vikat Juvenes-lounaat (ja S joi aperatiivi-teet :) ) pitkään aikaan. TTYllä ei tuntunut mitenkään kummalta, mutta sitten kun poislähtiessä sai niin monta halausta ja onnentoivotusta, niin alkoi jo vähän jänskättää. Kyllä se tästä, täytyy myöntää että ikävä tulee ihan varmaan jossain välissä, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Hietsut siis suuntaa kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti